Tänään en olisi millään jaksanut herätä aamulla. oli ihan voimaton olo. Ja myöhästyinkin koulusta jonkin verran. Inhotti mennä taas myöhässä. hmmph. Koulupäivä meni kutakuinkin normaalisti.

Päivä oli harmaa ja pilvet päästivät sadepisaroita maahan tiheään tahtiin. Jos uskoo enkeleihin, voisi sanoa että enkelit ne siellä itkivät. Mutta niin.

Koulun jälkeen valmistauduin taas splättikseen.Tällä kertaa eri porukalla, porukalla jolla olimme pelanneet talvella lumisodan sm kisoissa. Ilta oli mukava, sodimme, saunoimme, uimme ja söimme. Kaikilla oli hyvä mieli koska paikalla oli niin paljon mukavia ihmisiä. Heitin sitten talviturkin tänään, vesi oli kyllä tuskaisan kylmää. Kuin tuhannet ja taas tuhannet veitset olisivat pistelleet ihoa. Silkkaa kidutusta sanon minä. Mutta tulipahan tehtyä, nyt voin olla ylpeä itsestäni.

Tulimme kotiin vasta lähemmäs kymmentä. Tulin tietenkin heti koneelle ja jumituin tähän, kuten aina. Läksytkin olisi pitänyt tehdä, mutta yllätysyllätys ne jäivät taas kerran. Ranskan läksyt on aina yhtä tuskaa. Tuntuu etten osaa vaikka kuinka yrittäisin. Turhauttavaa.

Selasin irc-galleriassa toisten kuvia ja yhtäkkiä huomasin minulle tulleen kommentin. Aloin täristä kauttaaltani kun näin keneltä se oli. Se oli se poika johon olin ihastunut jo kuukausia sitten. Olimme sillon ystäviä. Nykyään emme enää mitään, välimme olivat menneet liian moni mutkaisiksi. Poika oli kai leikkinyt tunteillani, en tiedä. Halusi kai vain että on joku joka välittää ja kuolaa perään. En ymmärrä miksi nyt, kaiken tämän jälkeen hän puhuu minulle. Mielummin olisi hiljaa. En enään halua sitä samaa tuskaa, minkä hän aikaisemmin aiheutti minulle. Se oli liikaa. Nyt kun pikku hiljaa alan päästä yli niin en halua että kaikki alkaa alusta. Se oli minun unelmani mutta totuttauduin jo ajatukseen, että se ei tule toteen ja että minun täytyy löytää uusi unelma ja hoitaa haavat kuntoon. Ja nyt hän tulee ja repii haavat taas auki. Onko tämä reilua?

Miksen nykyään saa nukuttua. Ennen ei ollut mitään vaikeuksia. Nyt vain pyörin sängyssä ja puristan silmäni kiinni. Yritän pakottaa itseni uneen, mutta ei se johda mihinkään. Ehkä se voi olla syynä että pelkään nukahtaa, koska pelkään painajaisia joita olen nähnyt. hmm. Mutta minun olisi pakko saada unta, sillä muuten ensi viikon kokeista ei tule niin mitään. Tarvitsen itselleni jonkun joka hukuttaa minut unihiekkaan.<3